Isoäidin eliöt

Wirkkulan värikkäät persoonat

Onni Iisakki Laukkanen

Onni Iisakki syntyi 7-lapsisen perheen nuorimmaiseksi. Ikäeroa vanhempiin sisaruksiin oli jonkin verran ja Onni onkin ollut äitinsä silmäterä, perheen ”vauva”. Onnin äiti sanoikin aina, että oli onni kun Onni syntyi.

Elämä suurperheen lapsena ei aina ole helppoa. Viimeinen perii aina vanhemmilta sisaruksiltaan vaatteet, lelut, koulukirjat yms. tavarat. Ei sillä, että se olisi Onnia pahemmin haitannut. Kuitenkin äiti rohkaisi pientä poikaansa: Kunhan vain uskot itseesi, sinä pystyt saavuttamaan vaikka mitä. Usko itseesi, käyttäydy reilusti kaikkia kohtaan ja pidä huolta siitä, että sinulla on aina puhtaat ja siistit vaatteet päälläsi niin sinä tulet pärjäämään elämässä.

Pikku-Onni mietti hetken äitinsä sanoja ja päätti että hän perustaa pikkuautojen autokorjaamon. Onnin isää hymyilytti poikansa autokorjaamo ajatukset, mutta hän antoi pojan puuhailla.

Onni alkoi kunnostamaan veljiltänsä perittyjä pikkuautoja. Hän pesi ja hioi ja maalasi ne uudelleen, tutki niiden rakenteita ja korjaili ja paranteli niitä ja kuinka ollakaan, autot näyttivät upeilta ja mikä parasta ne kulkivat lujempaa kuin kavereiden uudet autot.

Kaverit alkoivatkin tuomaan omia pikkuautojaan Onnin korjaamolle ja maksoivat omista viikkorahoistaan autojensa korjauksen. Onnin autokorjaamo alkoi pikkuhiljaa olemaan kylän puheenaiheena. Onnin rakentamat mäkiautot olivat omaa luokkaansa samoin kuin radio-ohjattavat autot. Onnin korjaamat autot voittivat aina kaikki kisat.

Sillä tavalla Onni hankki pääomaa opiskelujaan varten. Onni oli päättänyt, että autot ovat hänen rakas harrastuksensa, mutta opiskelemalla hän saa sitä oikeaa pääomaa.

Aikuistuttuaan Onni oli itsekin alkanut ajaa kilpaa ja hyvin hän pärjäsikin kilpailuissa. Häntä oli pyydetty kilpailemaan eri talleihin mutta Onni kieltäytyi. Hän ajoi kilpaa vain siksi, että voittojen myötä hän sai lisää rahaa opiskelujaan varten. Hän nimittäin opiskeli samaan aikaan niin ekonomiksi kuin tuomariksi.

Opiskelut hän sai valmiiksi ennätysajassa, sillä Onnin pää toimi paremmin kuin tietokoneet. Onnin päätä ei tarvinnut buuttailla, tieto pysyi päässä ja oli hetkessä valmina käytettäväksi kun tilanne niin vaati. Vapaa-ajallaan hän onnellisena rassaili autoja.

Vain muutama kuukausi sitten Onni oli valittu Wirkkulan kunnanjohtajaksi. Hänestä tuli samalla yksi maailman nuorimmista kunnanjohtajista. Ihmettelyjäkin tuli. Viron suunnalta kunnanjohtajat naureskelivat, että tuollainen autojen rassailija kunnanjohtajaksi, mitähän siitäkin tulee. Mutta aika pian saivat Viron virkamiehet pyydellä Onnilta ja Wirkkulalta anteeksi, sillä Onni oli niin pätevä työssään, että toiset ottivat hänestä mallia.

Onni oli kaikin puolin kiltti mies. Mutta yksi asia Onnilta puuttui nimittäin vaimo! Onni oli kyllä tavannut paljonkin erilaisia morsian ehdokkaita, mutta aina oli jotakin mikä ei Onnia miellyttänyt. Onni sanoikin äidilleen, jos hän joskus tapaa sen oikean, silloin hänen sydämensä alkaa laulamaan.

Eräänä päivänä Onni poikkesi Viola Orvokin kukkakauppaan ostamaan äidilleen kukkakimppua. Siellä hän kohtasi Hilman.

Aika tuntui pysähtyvän heidän ympärillään. Hilman sydämestä kuului pieni helähdys: -Kuulitko, kuiskasi Hilma ihmeissään.

Onni pystyi vain nyökkäämään, sillä hänen sydämensä oli alkanut laulamaan: - Vain kerran katsoi myyjättären silmiin sinisiin jo kaikki kukat ostanut hän kohta olis niin…

Hilman sydän vastasi: - Kun katsoit minuun, kaiken muun mä unohdin, kun katsoit minuun sinun olla halusin...

Johon Onnin sydän jatkoi: - Tahdon oikeesti olla sinun, enkä vain leikisti rakastaa…

Ja Hilman sydän lauloi takaisin: - Kauan sitten minussa aavistus jo sinusta….

Ja näin heidän sydämet jatkoivat laulamistaan vaaleanpunaisen kuplan sisällä.

Kyösti Kustaa ryntäsi takahuoneeseen Viola Orvokin luo: Mitä hiivatin mölinää täältä kuuluu ihan ulos asti…

Jolloin Viola Orvokki katsoi miestään ja vastasi: - Mistä rakkaus alkoi, sitä tiedetä ei, paitsi että nyt minä sen tiedän!!

Kyösti Kustaa katsoi hölmistyneenä vaimoaan: Mitä hemmettiä sinäkin siinä….

Viola Orvokki käski Kyöstiä olemaan hiljaa ja veti vähän takahuoneen verhoa sivuun, jolloin Kyösti näki mitä kukkakaupan puolella tapahtui.

Kyösti Kustaa oli ihmeissään. Hän ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Siellä olivat kunnanjohtaja Onni Laukkanen ja Violan serkku Hilma Ulriikka ja heidän ympärillään kaikuivat kaikenlaiset rakkauslaulut.

Kyösti kääntyi hölmistyneenä Violan puoleen ja kuiskasi: Miten tuo sammutetaan???? Viola Orvokki naurahti ja sanoi: Ei tässä auta mikään muu kuin liittyä samaan kuoroon.

– Häh?? Mitä hem.......yritti Kyösti Kustaa sanoa, mutta ei ehtinyt sillä Viola Orvokki veti hänet mukanaan kukkakaupan puolelle. Sillä hetkellä, kun he yhdessä astuivat kaupan puolelle, alkoivat he laulamaan: Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi, kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi.

Kyösti Kustaa oli ihmeissään, hänen suustaan kuuluu laulua vaikka hän ei tee mitään...

Onni ja Hilma kääntyivät katsomaan Viola Orvokkia ja Kyöstiä. Sävelmät heidän ympärillään hiljenivät. Siitä taianomaisesta hetkestä alkoi Onnin ja Hilman kaiken kestävä rakkaustarina.

Viola Orvokki kuiskasi Kyöstille: Se on sitten semmoinen juttu että syksyllä on oltava lato puhtaana häitä varten ja minä alan suunnittelemaan morsiuskimppua. Pitääkin tästä lähteä soittamaan Mantalle, että hän saa alkaa suunnittelemaan ruokalistaa ja Alma saa kaivella ompelukonetta esiin ja sitten vielä... Viola Orvokin ääni hävisi takahuoneeseen kun hän meni etsimään kännykkäänsä.

Oli tulossa upeat syksyhäät pieneen Wirkkulan kuntaan.

Vapaa-ajallaan Onni rassaili autoja.