Isoäidin eliöt

Wirkkulan värikkäät persoonat

Hilma Ulriikka Helliin

Hilma Ulriikka on aina ollut kiltti, lempeä ja tunteellinen, mutta yhteiselo hänen nuoruuden rakkautensa Anteron kanssa oli sammuttanut hänen tunteellisuutensa.

Hilma oli nuorena tyttönä rakastunut naapurin poikaan Anteroon ja yhdessä he olivat haaveilleet kauniista tulevaisuudesta. Tulevaisuudesta, johon kuuluisi punainen tupa ja perunamaa sekä muutama pieni kikkarapää tuvan pöydän ääreen nauttimaan äidin tekemistä voisilmäpullista.

Haaveet ovat haaveita ja todellisuus iski hyvin pian nuorten elämään. Antero kyllä oli ikuinen haaveilija. Niin ikuinen, että hän kutsui haaveitaan ajatustyöksi. Hän sanoi tekevänsä töitä aamusta iltaan. – Erittäin raskasta ajatustyötä, sanoi Antero Hilmalle.

Antero työskenteli useimmiten selällään, joskus saattoi jopa olla kyljellään, mutta aina makuuasennossa. Siten kuulemma tulivat parhaimmat ajatukset.

Aluksi Hilma usko Anteroa. Totta kai uskoi, kun toinen sen niin uskottavasti vakuutti. Hilman serkku Viola Orvokki kyllä yritti avata Hilman silmiä sanomalla, että Antero on vain yksinkertaisesti patalaiska, mutta ei Hilma uskonut. Jos kerran Antero sanoi tekevänsä raskasta ajatustyötä saadakseen heidän elämänsä paremmaksi, niin tietysti se on totta. Ei Antero sellaisesta valehtelisi.

Hilma itse kävi töissä paikallisessa kyläkaupassa. Työ oli raskasta hennolle Hilmalle. Hilma teki myös kaikki kotityöt ja hoiti heidän possulaansa.

Possuista kasvatettiin sirkuksiin sirkus-sikoja. Viheltävistä sirkus-possuista nimittäin maksetaan erittäin hyvin, oli Antero sanonut.

Hilmalla oli kova työ opettaa pikku possuja viheltämään. Monet illat hän istui yksin possulassa ja opetti viittä pientä possua. Posket pullollaan hän vihelteli possuille ja pikku possut katsoivat ihmeissään Hilman touhuja. Hilma kuitenkin tiesi, että possut olivat oppivaisia ja niistä saisi vielä kunnon rahat, kunhan joku vain oppisi viheltämään.

Eräänä synkkänä marraskuun aamuna Hilman elämä koki täyskäännöksen.

Ennen töihin lähtöään Hilma kävi joka aamu ruokkimassa possut. Sinä räntäsateisena aamuna Hilma kovassa kiireessä astui suoraan suureen vesilätäkköön. Risat kumisaappaat hörppäsivät kylmää vettä sisäänsä ja kylmä vesi kasteli Hilman jalat. Taivaalta satoi kaatamalla räntää ja tuuli riepotteli Hilman ohutta takkia.

Hilma purskahti itkuun. - Tämä ei voi olla totta, hän itki. - Miksi minun pitää tehdä kaikki nämä työt ja se yksi vain makaa sisällä lämpimässä päivät pitkät. Nyt tästä tulee loppu!

Hilma ryntäsi suoraan sisälle tupaan ja karjaisi niin että naapuritkin sen kuulivat: - Antero!!! Sinä siinä, sinä olet laiskin tuntemani mies. Sinä olet vetelämpi kuin keitetty spagetti. Sinun aivosikin ovat niin laiskat, että siellä ei liiku mikään, ei edes ne sinun suuret ajatukset. Sinussa ei ole mitään muuta suurta kuin tuo laiskuus. Siinä sinä olet kyllä tehnyt maailman ennätyksen tekemättä mitään! Mikä saavutus!!!! Vaan nyt tästä tulee loppu, karjui Hilma.

- Minulle riittää, minä lähden täältä. Minä muutan Wirkkulaan serkkuni Viola Orvokin luo. Hän on jo monta kertaa pyytänyt minua avukseen kukkakauppaansa ja nyt minä lähden.

Hilma ryntäsi pakkaamaan vähäiset tavaransa. Hän soitti Viola Orvokille, että nyt hän sitten tulee sinne. Viola Orvokki onnitteli Hilmaa: - Hyvä juttu serkkutyttö. Jo minä olenkin sinua odotellut. Täällä on sinulle oma huone varattuna. Että ei muuta kuin tervetuloa!

Hilma nappasi matkalaukkunsa ja kumisaappaansa mukaansa ja marssi suoraan Anteron sängyn viereen. Hän paiskasi kumisaappaansa päin Anteroa:

- Siinä on nämä kumisaappaat, jotka minulle kymmenen vuotta sitten ostit. Jos siellä sinun aivoissa jokin ajatus liikahtaa, niin yritäpäs ajatella, miten monta vuotta minä olen näissä risoissa kumppareissa juossut possulan ja tuvan väliä. Enää en juokse, se on loppu nyt. Kasvata itse sirkus-sikasi. Hyvästi!

Antero yritti nousta sängystä ja sanoa jotakin, mutta ei hän ehtinyt. Hilma oli jo rynnännyt ovesta ulos linja-autolle.

Hilma oli mennyt. Jäljelle jäivät vain hänen risaiset kumisaappaansa. Pieni kyynel vierähti Anteron poskelle.

Hilma Ulriikka sai töitä serkkunsa Viola Orvokin kukkakaupasta.