Isoäidin eliöt

Wirkkulan värikkäät persoonat

Manta Suorajoki

Manta on kattiloiden kuningatar, pannujen paronitar, ruokareseptien ruhtinatar ja Urhon oma hellapoliisi.

Siinä missä Urho on tarkka säännöistä, on Manta tarkka omasta keittiöstään. Siellä ei määrää kukaan muu kuin Manta. Auta armias, jos Urho sattuu keittämään vaikka teevettä on Manta ärhäkkänä paikalla. ”Minun keittiössä ei poliisit keittele. En minäkään tule mittailemaan sinun nopeusrajoituksiasi. Minä hoidan tämän tontin ja se on just jetsulleen niin.”

Manta pitää oman Urhonsa kurissa ja nuhteessa, mutta ei millään viekkaudella eikä vääryydellä vaan aidolla ja hellällä rakkaudella. Vaikka joskus rakkaus onkin hieman kovaäänistä.

Mantan rakkaus ruokaan ja ruuanlaittoon syttyi jo nuorena tyttönä. ”Kaurapuurosta se lähti” kertoo Manta. Silloin kun vanhemmat olivat töissä, niin Manta keitteli aamupuuroa itselleen ja pikkuveljelleen. Aluksi puuro oli kovaa ja klimppistä, mutta nopeasti Manta alkoi ymmärtämään puuron keiton salaisuudet. Pian Mantan kaurapuuro oli niin herkullista, että pikkuveli nuoli kattilankin puhtaaksi.

Mantan ihmeellisen hyvästä kaurapuurosta alkoi kiertää kylällä huhua. Ja kuinka ollakaan, huhut kantautuivat myös Raision kauramyllyn johdon korviin. Sieltä otettiin yhteyttä Mantan vanhempiin ja Manta kävikin Raision kauramyllyllä keittämässä kattilallisen kaurapuuroa. Samalla Manta päätyi myös Elovena-tytöksi kaurapakettiin ja esikuvaksi muille Elovena-tytöille.

Nykyään Mantan herkulliset ruuat vievät kielen mennessään ja entäpä sitten hänen jälkiruokansa. Niistä voi sanoa, että ne ovat taivaassa syntyneitä. Ja hänen leivoksensa ja kakkunsa, oi joi....niitä ei voi edes vertailla samana päivänä jonkun toisen kokin vaatimattomiin tekeleisiin.

Mantan keittiöstä leijaileva ihana tuoksu houkuttelee usein naapureitakin paikalle. Moni tulee mukamas lainaamaan sokeria, kyselemään kuulumisia, tuomaan kukkia tai jonkun muun kummallisen tekosyyn varjolla he tulevat Mantan ja Urhon talolle. Manta kyllä ymmärtää mistä on kyse ja usein hän tekeekin ruokaa isommalle porukalle. "Kyselijöille keittoa, soittajille soppaa," Manta hyräilee kattaessaan lisää lautasia ruokapöytään.

Monet ovat ehdottaneet Mantalle, että hän perustaisi oman kahvion tai ravintolan, mutta Manta ei lämpene ajatukselle. Manta on onnellinen, kun hän saa rauhassa touhuta omassa keittiössään ja tehdä rakkaalle Urholleen herkkuja.

Manta sanookin, että jos hän alkaisi tehdä työkseen näitä herkkuja, niin silloin häneltä menisi ilo niiden tekemiseen. Ja jos ilo häviää ruuan laitosta, niin samalla niistä häviää maku.

Ruuanlaitto on täynnä rakkautta ja tunteita. Ei niitä voi pakottaa johonkin tiettyyn muottiin, tuumailee Manta ja häipyy hymyillen  keittiöönsä.

Mantaa on usein houkuteltu vierailevaksi kokiksi ja mentoriksi Australian Master Chefiin, mutta Manta ei lähde. ”Ei minua kiinnosta opettaa muita. Jokainen on oman keittiönsä Master Chef, jos niin vain haluaa. Ruuanlaitossa pitää olla sydän mukana. Kirjoista pystyy aina lukemaan reseptit, mutta jos sydän ei ole mukana, niin ei siitä tule mitään.” sanoo Manta ja jatkaa kakkutaikinan vispaamista.

Muutaman hetken päästä kuuluu tuttu huuto: ”Urho, tule syömään ja tuo ne kaverisikin sieltä puskista piilottelemasta mukanasi.”

Ja niin taas sinäkin päivänä pääsi jokunen henkilö Wirkkulassa nauttimaan Mantan herkullisia ruokia. Mutta jälkiruokaa ei päässyt nauttimaan kukaan muu kuin Mantan oma rakas Urho.

Manta laittaa ruokaa suurella sydämellä.