Isoäidin eliöt

Wirkkulan värikkäät persoonat

Sergei Ripanoff on sukunsa viimeinen vesa, maanpaossa oleva ruhtinas. Hän asuu professori Töppelströmin talossa, kuten myös Nino Rotta.

Sergei on iloinen ja huoleton veijari. Häntä ei maailman murheet paina. Kun hän saa laulaa, tanssia ja pitää hauskaa on kaikki hyvin.

Hänen jykevä naurunsa ja mahtava lauluäänensä kuuluu toisinaan jopa naapuritaloon asti. Sergei keksii aina pieniä jekkuja ja hauskuttaa ystäviään hurjilla tarinoillaan, joista ehkä yksi neljäsosa on totta ja kolme neljäsosaa on Sergein liioittelua. Pääasia kuitenkin on, että kaikki viihtyvät Sergein kanssa.

Hän saattaa välillä kaapata professori Töppelströmin mukaansa hurjaan tanssiinsa. Professori töpsöttelee lyhyillä töppöjaloillaan minkä ehtii ja huutaa välillä: ”Sergei hyvä, rauhoitu. Päästä minut irti.” Mutta eihän Sergei välitä kiellosta vaan hän jatkaa tanssia, kunnes kumpikin pyllähtää lattialle istumaan. Töppelström pyyhkii hikeä otsaltaan ja Sergei nauraa niin, että kattokruunun kristallit helisevät.

Välillä Sergei kiusoittelee Nino Rottaa, koska Nino on niin vakavamielinen. ”Rentoudu hyvä ystävä”, Sergei huudahtaa, ”ota shampanjaa ja lauletaan raikulipoikien lauluja!” Nino parka aivan järkyttyy, raikulipoikien lauluja, eihän se nyt sovi. Mitä ihmisetkin ajattelisivat, jos hän laulaisi raikulipoiken lauluja.

Mutta Sergei vaan nauraa ja virittää lauluäänensä Katupoikien lauluun. ”Vihellä Nino, vihellä jos et kerran laula” huutaa Sergei laulunsa lomasta ja polkee jalalla tahtia. ”Tule Nino, tanssitaan ripaskaa” huutelee Sergei.

Professori Töppelström ja Alma nauravat Sergein hupsutuksille ja viimein Ninokin rentoutuu ja yhtyy mukaan ilonpitoon. Professori Töppelströmin terapia on auttanut Ninoa ja yhdessä Sergein kanssa hän uskaltautuu laulamaan pienen pätkän venäläisestä balladista.

Töppelström iskee silmää Almalle: ”Huomaatko Alma, Sergein seura auttaa meidän Ninoa”. Hetken kuluttua Nino ja Sergei laulavat yhdessä aarian Figaron häistä. Se on mahtavaa kuunneltavaa. Alma ja Töppelström pidättävät hengitystään, kun Ninon kaunis tenori sopii niin hyvin yhteen Sergein basson kanssa.

Kun esitys loppuu Nino painaa päänsä häpeillen alas ja punastuu, mutta ei hän ehdi kauaa häpeillä kun Sergei sieppaa Ninon syliinsä, pyörittää häntä ympäri huonetta ja huutaa: ”Nino, ystäväni, sinä teit sen, mahtavaa. Ja nyt lauletaankin sitten niin, että talosta katto lentää ilmaan ja lasit helisevät. Ja nyt me lauletaankin niitä raikulipoikien lauluja!!!”

Alma ja professori purskahtavat nauruun nähdessään Ninon kauhistuneen ilmeen, mutta kohta nauraa Ninokin onnellisena vapautunutta naurua. Sellainen se on Sergei ; iloinen veijari, jota kaikki rakastavat ja jolle kukaan ei voi olla vihainen.

Sergei Ripanoff iloinen veijari, joka aina laulaa ja tanssii