Isoäidin eliöt

Wirkkulan värikkäät persoonat

Nino Rotta, italialainen tenori

Nino Rotta on laivatenori, tai oikeastaan hän on luksusristeilytenori. Hän on seilannut sen seitsemällä merellä ympäri maapallon. Olisihan hän päässyt maallakin esiintymään eri oopperoihin, mutta Nino halusi merille. Nino ei kuitenkaan olisi pärjännyt merimiesten hommissa, mutta onneksi hän oli syntymälahjanaan saanut laulunlahjan.

Ninolla on absoluuttinen sävelkorva ja hän pystyy esittämään aarian kuin aarian tai mitä muuta tahansa muuta musiikkia pyydettäessä. Hän ei välttämättä tarvitse edes säestäjää. Syntyessään Nino oli pieni heiveröinen poika ja äitinsä huokaili mitähän sinustakin poikaseni tulee, mutta ei äidin olisi tarvinnut olla huolissaan. Ninosta tuli lahjakas tenori.

Nino rakastaa laulamista ja esiintymistä, mutta yksityiselämässä hän on hiljainen, ujo ja syrjäänvetäytyvä. Hän viihtyy hyvin yksinään. Nino asuu Professori Töppelströmmin talossa vuokralaisena, kuten myös Sergei Ripanoff. Ninolla on oma pieni huone, jota Nino sanookin turvasatamakseen.

Kuinka Nino päätyi Wirkkulan kylään ja professori Töppelströmmin taloon on surkuhupaisa tarina. Kaikkien muiden mielestä kyllä, mutta ei Ninon mielestä.

Eräänä myrskyisänä syksyisenä yönä se laiva, jossa Ninokin oli, oli saapumassa satamaan. Tuuli ujelsi ja aallot olivat todella korkeita ja keinuttivat laivaa pelottavasti. Nino-parka vapisi omassa hytissään peiton alla. Kyllähän hän oli ennenkin kokenut myrskyjä, mutta tämä myrsky oli poikkeuksellisen kova. Joka puolelta kuului ukkosenjyrinää ja rysähdyksiä.

Yht´äkkiä kuului poikkeuksellisen kova rysähdys ja saman tien kuului myös kova pamahdus. Nino-parka hyppäsi sängystään pelästyneenä. ”Laiva uppoaa” hän huusi ääneen. Nino ryntäsi hytistään, otti oman pelastusrenkaansa mukaan ja hyppäsi suoraan mereen. Siellä Nino kellui meressä ankka-pelastusrenkaansa kanssa ja huusi apua hädissään: Apua, apua, laiva uppoaa, auttakaa minua!

Nino alkoi kuulla naurun pyrskähdyksiä sieltä ja täältä. Varovasti Nino avasi silmänsä ja katsoi ympärilleen mistä nauru kuului. Voi Nino-parkaa. Laiva oli ajat sitten tullut satamaan ja se oli kiinnitetty turvallisesti laituriin paksuin köysin ja ketjuin.

Matkustajat olivat jo menossa laivasta ulos laiturille, kun he kuulivat Ninon huudot. He kerääntyivät laiturille katsomaan Ninon kellumista satama-altaassa ja naureskelivat Ninolle. Olihan hän tosi koomisen näköinen kelluessaan siellä ja huutaessaan apua.

Yksi matkustajista sattui olemaan professori Töppelström. Hän ei nauranut Ninon hädälle vaan heitti Ninolle köyden ja auttoi hänet ylös. Ninoa hävetti aivan hirveästi. Hänen pieni tenorinsydän ei kestänyt sitä, että hänelle nauretaan. Professori Töppleström ymmärsi hetkessä Ninon häpeän ja pyysi Ninoa tulemaan kanssaan Wirkkulaan. Ja niin siinä sitten kävi, että Nino Rotta muutti pysyvästi Professori Töppelströmin luo.

Kokemansa järkytyksen vuoksi Nino lopetti esiintymiset laivoilla ja nykyään hän esiintyy hyvin harvoin kenellekään. Joskus hän saattaa innostua laulamaan Sergei Ripanoffin kanssa, kun he viettävät yhteistä iltaa Professorin kanssa. Professori Töppelström on kyllä päättänyt, että vielä Nino tulee esiintymään yleisölle, kunhan Professori on saanut hoidettua Ninon järkytyksen ja häpeän. Parantumisprosessi on jo hyvässä vauhdissa.

Nino Rotta ja ystävänsä Professori Töppelström.